Kaatuminen











Tarina eiliseltä.

Kävelin metsässä ja nyrjäytin nilkan kävellessäni polulla. Eikä siinä mitään, mutta kaaduin sen päälle ja kyllä sattui. Varovasti kävelin linkuttaen sen jälkeen ja toivoin kivun menevän pois. No, tuli ilta ja kipu paheni vain. Laitoin uudemman kerran kylmää ja Panadolia särkylääkkeeksi. Eipä auttanut, yöllä nukkuminen oli haastavaa. 

Tänä aamuna päätin lähteä Malmin sairaalan päivystykseen näyttämään nilkkaa, koska suurin pelko oli murtunut luu. Ensin odottelin lääkärille kaksi tuntia ja siitä pääsin suoraan röntgeniin. Röntgenin jälkeen melkein toiset kaksi tuntia odottelin, että sai tietää mikä jalan tilanne on. Onneksi oli vain nivelsiteissä häikkää, eikä murtumaa. Nyt kaksi viikkoa tuen kanssa kävelyä, pitää jumpata jalkaa, lepuuttaa ja pitää kylmää päällä 20 min kerrallaan. Hoitajat ja lääkärit olivat mukavia sairaalassa, mutta huomasi sunnuntain vaikuttavan sekä henkilökuntaan että potilaiden määrään ;D

Onneksi ei tullut kipsiä, koska Turkkiin lähtö lähestyy ja haluan päästä vielä uimaan tälle vuodelle :) 






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ilotulitusta

Haaveilusta onnellisuudeksi

Oma hevonen