# 40













Minun kahden viikon Leksan päivittäinen liikuttaminen loppuu perjantaina ja on haikea fiilis! Aika meni niin nopeasti ja tavallaan sitä kaipaa juuri tällaista joka päiväistä harrastamista enemmän. Jos minulla olisi vaan enemmän rahaa käytettävissä, niin oma hevonen olisi jo. Onhan tuo lähes joka päivä käyminen ihan eri asia kuin pari kertaa viikossa. Toisaalta olen tyytyväinen tämän hetkiseen ratkaisuun, koska sitten kerkeää tekemään muuta kuin olla aina tallilla. Tai vaihtoehtoisesti käydä lisäksi myös toisella tallilla hoitamassa toista hevosta ;)

No joo, eilen kävin Natan kanssa metsässä Tuusulan ja Vantaan rajalla (mistä nämä ylläolevat kuvat ovat) ja laitoin neidon hyppäämään kaatuneiden puiden ylitse kepin perässä. Tuo metsä on ihana mäntymetsä ja siellä on mukava kävellä. Huono puoli on se, että lentokoneet lentää matalalla pään yli ja moottoritie on lähellä, joten mikään hiljainen paikka tuo ei ole. Kesällä kun pääsee syvemmälle metsään, niin luulen autojen äänien vähenevän - lentokoneille ei oikein voi mitään, kun lentoasema vain sattuu olemaan siinä vieressä. Ja matkakuume senkun kasvaa ;D

Nyt minun on lähdettävä valmistautumaan töihin lähtöön, joten ensi kertaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ilotulitusta

Haaveilusta onnellisuudeksi