Sään armoilla






Viime viikolla kenttä näytti vielä näin hyvältä. Tuossa oli hyvä pohja ratsastaa ja äitikin pääsi selkään pitkästä aikaa! Tällä hetkellä lunta on paljon ja pohja on ollut raskas, joten treenit on pitänyt pitää lyhyinä ja ytimekkäinä kentällä ratsastaessa. Leksa on tosin ollut nyt näinä päivinä todella hyvä ratsastaa, joten olisin halunnut ratsastaa pidempiä aikoja. En viitsi kuitenkaan hevosta jumiuttaa täysin lumihangessa mennessä. Tiellä olisi kevyempi pohja, mutta se on ollut aivan peilijäässä monta päivää. Aina se on talvella tällaista arpomista kelien suhteen! Pysyisi vaan lumet, mieluummin treenaan pehmeällä lumipohjalla pakkasessa kuin vesisateessa rapa roiskuen ;) Näiden arvaamattomien säiden ja kentän pohjien takia en toisaalta yhtään ihmettele, miksi ihmiset vievät hevosiaan maneesitalleille!

Asiasta seuraavaan, nimittäin löysin Leksalle vuokraajan vanhoista hevospiireistä Porvoon ajalta ja hän rupeaa käymään tammikuun puolivälin jälkeen kerran viikossa. Minua helpottaa jo tieto siitä, että saan kerran viikossa yhden vapaapäivän tallilta ja voin nähdä sinä päivänä vaikka ystäviä keitä ei muuten kerkeä näkemään! Tai sitten vaan vietän päivän koiran kanssa tai töissä :'D



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ilotulitusta

Haaveilusta onnellisuudeksi